tiistai 25. lokakuuta 2011

Kuka ymmärtäisi?

Kaikki, joille olen kertonut minun ja mieheni vaikeuksista saada lapsia, eivät usko asiaa.
"Tehän ootte niin nuoria!", niin.
Olemme kyllä nuoria, mutta ei se ikää katso.


Suurimmalla osalla on keskenmenooni samanlainen ääni kellossa.
"EI NOIN NUORI VOI SAADA KESKENMENOA, HÖPÖNLÖPÖ!"
Niin.
Mutta kun asia nyt on vain näin, ei auta miten tahansa selittäisin, niin kukaan ei ota minua/meitä vakavasti.
Koska olemme nuoria..



Mitä sitten että olemme "nuoria"!
Yritystä on silti takana yli kaksi vuotta, joista ainoa raskautuminen meni kesken.
Kukaan ei tunnu käsittävän, ettei kaikille niitä lapsia tule "vahingossa", että oikeasti jotkut joutuvat elämään jatkuvasti ääni takaraivossa, joka miettii, miten ihanaa se olisikaan, miksei se koskaan tapahdu.

--

Olen pikkuhiljaa taas vajoamassa jonkinnäköiseen horrokseen.
En jaksaisi oikeastaan puhua kenenkään kanssa. Yhtään mitään.



Mies sanoi, "eikö syysvauva olisikin kiva?"
Johon vastasin, että mulle kyllä kelpaa ihan minkä vuodenajan vauva vaan, kunhan se jo tulisi!

--

Tuntuu, että seuraaviin kuukautisiin on ikuisuus.
11.11.11.. Silloin pitäisi taas niiden unelmientappajien alkaa.

--

Kaverini on tulossa käymään.
Hän tuo munkkeja, ehkä maitoa kanssa.



Hänen kanssaan on vaikea puhua asiasta, koska hänellä on takanaan kaksi aborttia.
Hänen mielestään lapsia hankitaan sitten joskus, mutta silti häntä ei kiinnosta huolehtia ehkäisystä.
Sen takia hänen on vaikea ymmärtää asioita minun kantiltani.
Hän oli jopa iloinen melkein, kun sai tietää että sain keskenmenon.




Miksi edes kaveeraan hänen kanssaan enää?
En tiedä. Samapa tuo.
....
---

Tässä postauksessa hieman kuvia vauvanvaatteista, joita olen hommannut kirppareilta, kaupasta tarjouksista ja saanut. :)
Myöhemmin niistä vielä lisää kuvia.

torstai 20. lokakuuta 2011

Nuhanenä

Olen kipeänä, joten olen joutunut syömään särkylääkettä, juomaan finnrexiä ja mitä vielä!

Pelkäänpä siis, ettei tässä kierrossa ainakaan (taaskaan siis..) tule jackpottia.
Särkylääkkeet kuulemani mukaan vaikuttavat jotenkin ikävästi lastensaantiin.
Tiedä sitä sitten, onhan tässä parin vuoden aikana juotu vaikka mitä litkuja "ku nää hei siis auttaa, luin foorumeilta!!" ja syöty vaikka mitä vitamiinia, seisottu käsillään seksin jälkeen..

Ja arvatkaas mikä oikeasti auttoi?
Se kun lakkasin odottamasta, toivomasta...
Jossain takaraivossa tykytti "Nyt tärppäsi!", mutta en uskonut, enkä antanut sen äänen tulla esille, ennenkuin testi oli positiivinen.

Nauroin kaverilleni, "voitko uskoa, vihdoin kun lakkasin haaveilemasta, sain sen mistä eniten haaveilen?"

Ja heti kun päästin ääneni ilmoille..
Noh.. Niin.
Tapahtui kauheita.

Olenkin puhunut miehelleni, että jos joskus (en KOSKAAN käytä "sitten kun me joskus") saadaan raskaus alulle vielä, niin en varmana uskalla kenellekkään hiiskua mitään!

tiistai 18. lokakuuta 2011

Haaveiluja

Saahan sitä tyttö haaveilla, eiks nii?
Ensimmäiset kuukautiset keskenmenon jälkeen on ohi ja mielikin vähän kohenee, niin pystyy jo fantasiashoppailemaan vauvan vaatteita, tää on jotenkin terapeuttista, etsiä lindexin sivuilta vauvan vaatteita, joita se meidänkin villemaija joskus vois ehkä käyttää...